Luontovalokuvauksen lisäksi harrastuksiani ovat kasa-ammunta, metsästys ja kalastus, luonnonsuojelu ja metsätyöt. Ampumaharrastus on vienyt minua maihin, joissa muutoin tuskin olisin vieraillut. Kauimmainen ampumareissu suuntautui Etelä-Afrikkaan vuonna 2019.

Timo-Heikki Varis (1954)
Asun Kymönkoskella Kellantiellä.
Ammattiltani olen valokuvaava ja kirjoittava toimittaja.

Näin ensimmäisen päivänvalon juhannuksen tietämissä Uunon päivänä vuonna 1954 Haapasaaressa sijainneen synnytyslaitoksen jossain huoneessa. Olen siis oikeasti syntyisin viitasaarelainen. Synnyinsaareni on oleva todennäköisin loppusijoituspaikkani.

Olen asunut koko elämäni Kymönkoskella Kolima-Keitele-koskireitin varrella. Asuinsijaani ympäröi harvinaisen monimuotoinen luonto ja alati vaihteleva maisemakuva. Lyhyen kävely-, hiihto -tai soutumatkan etäisyydellä on pieniä lähes koskemattoman luonnon sirpaleita.

Olen lintuihminen, joten kuvauskohteenikin ovat useimmiten siivekkäitä. Minulla on ilmeisesti inuiitin hermot, koska viihdyn kohtalaisen pitkiäkin aikoja kohteitteni ilmestymistä odottaen.

Olin ammatiltani valokuvaava ja kirjoittava toimittaja. Väkersin ensin Viitasaaren Seutua, sitten Keskisuomalaista ja lopulta Pielavesi-Keitele-lehteä. Eläkkeellä ollessani teen luontoaiheisia juttuja Seutuun, Suomen Luontoon ja Luontovalokuvaan.

Luontovalokuvauksen lisäksi harrastuksiani ovat kasa-ammunta, metsästys ja kalastus, luonnonsuojelu ja metsätyöt. Ampumaharrastus on vienyt minua maihin, joissa muutoin tuskin olisin vieraillut. Kauimmainen ampumareissu suuntautui Etelä-Afrikkaan vuonna 2019.

Laulan omaksi ilokseni ja joskus myös kuulijoiden pyynnöstä huolimatta. Pitkäaikainen haaveeni saada laulaa Viitasaaren kirkossa toteutui vuonna 2022 satavuotiaana kuolleen äitini siunaustilaisuudessa.

Näytän kuviani muillekin, mutta sosiaaliseen mediaan en niitä jaa. Mieluiten näytän kuviani ja höpöttelen niistä elävälle yleisölle. Kuvausprojekteissani, varsinkin nyt, kun parrassa alkaa olla viimeinen väri, arvostan suuresti sellaista kumppanuutta, jossa vastavuoroisuus toimii.

Kuviani on julkaistu kirjoissa, aikakaus- ja sanomalehdissä, esitteissä, kalentereissa, julisteissa ja postikorteissa. Valokuvanäyttelyiden jakso ajoittui 1980-luvun puolivälistä vuoteen 2004 saakka.

Kirjat

Osakuvitus yhdessä Tapani Kumpusen kanssa Vellamo Paanasen kansatieteelliseen julkaisuun Sävel ja Sommelo II (1986)
Kuvitus Mikko Laulaisen runokirjaan Toivoen päivää uutta (1997).
Kuvitus ja teksti Telkkä-tuhansien järvien lintu (Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1999).
Närhi – kaunis ja salaperäinen (Docendo 2019)

Julkaisua vailla on kirja työnimellä Elämäni suuret linnut.