Luontokuvaus on kulkenut matkassani 1980-luvun alkupuolelta, jolloin otin ensimmäiset luontokuvani isäni Zenit-järjestelmäkameralla. Muistan aiheet vieläkin kuin eilisen; keltaisia ruskalehtiä diafilmille.

40 vuotta ja satojatuhansia kuvia myöhemmin kuvaan vieläkin keltaisia ruskalehtiä sekä lähes kaikkea mahdollista luonnossa vastaan tulevaa. On vaikea nimetä rakkainta kuvauskohdetta mutta maisemat ja lähikuvat ovat varmaankin tärkeimpiä. Lintukuviakin kuvaan, kaakkurin alkukantaisuus on saanut minut koukkuun. Sen ulkonäkö ja korvia riipivä huuto tyynessä kesäillassa saa  ihon kananlihalle  vuodesta toiseen.

Fotokauppiaana ja ammattikuvaajana  olen yötä päivää valokuvien kanssa tekemisissä. Luontokuvauksessa minua kiehtoo sen suoma lepo mielelle; toisaalta nautin myös valtavasti kuvan luomisesta hetkessä. Pyrin tekemään kuvan mahdollisimman valmiiksi jo kuvaushetkellä jos aihe sen sallii.

Viime  vuosina olen tietoisesti pyrkinyt eroon urautumisesta samoihin aiheiden käsittelytapoihin. Havahduin siihen, että kävin vuodesta toiseen Huopanassa kuvaamassa samat talvimaisemat samoista jalanjäljistä.

Itseäni haastamalla olen löytänyt uutta intoa kuvata myös tuttuja aiheita.